Isät lukijoina: “Kirjastot ovat ihmisoikeus!”

Lastentarhanopettaja Otto Virkkulalle on luettu paljon lapsuudessa. Nyt Otto haluaa jakaa innostuksen ja rakakuden kirjoihin sekä työssään että omille lapsilleen. 

Olen Otto Virkkula, kahden lapsen isä ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Työssäni olen paljon lasten kanssa. Olen myös hyvin perhekeskeinen ja haluan viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Työminäni ja arkiminäni ovat aika samankaltaiset. Tai oikeastaan olen aina vaan Otto.

Muistikuvani mukaan minulle luettiin varhaislapsuudessa joka ilta pitkälle alakouluun asti. Monesti se oli isä, joka luki. Jos isä ei ollut paikalla, äitini yritti lukea. Äidilläni oli lukihäiriö, joten oli hienoa, että hänkin luki välillä. Luimme monenlaisia kirjoja, aina kansansaduista Aku Ankkoihin. Lastenromaaneista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu. Välillä isä keksi itse satuja. Tykkäsin Keke Rosbergista ja isä keksikin Kekestä formulatarinoita. Iskän innostamana olen myös lukenut Jääasema Zebraa. Se oli ensimmäinen “aikuisten kirja”, jonka olen lukenut. Luimme myös paljon tietokirjoja yhdessä. Meillä on edelleen kirjahyllyssä vuoden -56 Pikkujättiläinen.

Olen myös aina tykännyt lukea itse, erityisesti sarjakuvia, koska olen visuaalinen ihmisen. Luen mielelläni klassikoita, koska ajattelen, että niiden on pakko olla hyviä, koska ne ovat siinä asemassa. Haluan valita kirjani tarkasti, siinä pitää olla joku tunne ennen kuin tartun kirjaan. Luen edelleen paljon myös sarjakuvia ja koen, että sarjakuvien arvostus on jälleen nousussa. Tykkään lukea kirjoja, joista olen katsonut elokuvia ja vertailla tarinoita keskenään. Pidän edelleen myös tietokirjoista.

Mielestäni on itsestään selvää, että lapsille luetaan. Kotona päivittäin joko minä tai vaimoni lukee iltasadun. Käymme usein kirjastossa ja luemme myös omia vanhoja lastenkirjoja. Joskus keksin lapsille itse tarinoita. Olemme lukeneet klassikkolastenkirjoja, kuten Astrid Lindgrenin teoksia ja monia muita lastenromaaneja. Esimerkiksi Hassut hurjat hirviöt ja Iso kiltti jätti olivat mukavia kokemuksia. 

Vanhin poikani on nyt 7-vuotias ja olen iloinen, kun lukuinnostus on siirtynyt häneen. Hän lukee myös ääneen pikkuveljelleen.

Mielestäni kirjat tarjoavat monenlaisia näkökulmia maailmaan, avartavat maailmankatsomusta, antavat keinoja oppia ja selviytyä erilaisista ongelmista. Samalla ne rikastuttavat mielikuvitusta ja kerryttävät sanavarastoa. Kirjat ovat hyviä elämän opettajia ja niiden kautta perinteet ja arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Työssäni luen lapsille päivittäin ja rohkaisen lapsia tarttumaan kirjaan. Meillä on lasten saatavilla erilaisia kirjoja, joita lapset saavat tutkia myös oman mielenkiintonsa mukaan. Kirjat ovat päiväkodin arjessa siis koko ajan läsnä. Haluan opettaa, että kirjat tuottavat hyvää oloa ja kirjojen avulla voi myös käsitellä erilaisia tunteita ja oppia uusia asioita. Mielestäni kirjastot ja lukeminen ovatkin suorastaan ihmisoikeus!

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina.