Ensin oltiin huolissaan siitä, miten harvoin nykynuori tarttuu kirjaan. Sitten huomattiin, että eiväthän aikuisetkaan enää lue – kuuntelevat korkeintaan äänikirjoja. Tästä päästiin lukemista mallintavien aikuisten puuttumiseen ja sen merkitykseen lapsen lukijuudelle. Näkevätkö lapset ympärillään aikuisia, jotka avaavat kirjan tai lehden? Havaitsevatko he aikuisen selaamassa tietotekstiä ja etsimässä tärkeää yksityiskohtaa? Onko lapsen ympärillä ääneen tekstille nauravia aikuisia tai tarinan maailmaan uppoutuvia isovanhempia?
Kyllä me aikuiset edelleen kulutamme tekstejä: selaamme blogeja, luemme e-kirjoja, päivitämme uutiset nettilehdestä ja kommentoimme keskustelupalstalla. Aikuisten ja nuorten teksteillä tekeminen jää vain monesti piiloon kännykän, tabletin tai tietokoneen taakse. Lukemisesta on tullut yhä enemmän intiimi tapahtuma ulospäin, vaikka verkon kautta avautuisikin lukijalle valtava kanssalukijoiden verkosto. Lukemisesta on tullut yhä enemmän näkymätön tapahtuma – myös lapselle.
Aikuisen kannattaa tehdä omaa lukemistaan näkyväksi lapselle
Lapset oppivat asioita ja taitoja jäljittelemällä ja ympäristön tekemiseen sosiaalistumalla. He tarvitsevat kirjaan kiinnostumiseen ja lukuinnon kasvattamiseen sekä lukevien kavereiden että lukevien aikuisten malleja. Yhtä hyvin vanhempien, isovanhempien ja sisarusten kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opettajien kannattaa tehdä lapsille lukijuuttaan näkyväksi. Vanhempien kannattaa uppoutua vapaa-aikana aina silloin tällöin näkyvästi elämäkertaan ja käydä kirjastossa tarkistamassa uutuudet muksu mukana. Isovanhempien kannattaa jättää lehtiä näkysälle ja sisarusten pyytää nuorimmaista tuomaan lempikirjansa tai akkarinsa luettavaksi. Opettajan ja hoitajan kannattaa kertoa tarinasta, jota parhaillaan lukee, ja mieleenjääviä yksityiskohtia lempikirjailijoistaan. Tällä tavoin lapsi kiinnostuu kirjoihin sisältyvistä salaisuuksista ja samalla syntyy halu selvittää kirjoitetun kielen koodisto. Aikuisen kannattaa muistaa, että lapsi kasvaa kieleen ja kielelle. Jokaisella lapsella on herkkyyskautensa, joten kirjaa ja lukemista kannattaa pitää koko ajan esillä – eikä vain puheessa vaan myös teoissa.
Luodaan myönteinen lukemiseen kannustava ilmapiiri
Kirjojen tarinat synnyttävät mielikuvia, joihin liittyy vahvasti tunne. Paras kannustin lapsen lukijuudelle onkin myönteinen lukemiseen liittyvä ilmapiiri ja lukemaan kannustava yhteisö ympärillä. Myös lukupaikalla on väliä. Turvallinen oma sopukka lukupehmoineen on toisinaan paras lukupaikka. Joskus taas kaverien kanssa poimitut kirjamaistiaiset ja suosituslaput kirjan välissä toimivat lukemisen ruokkimisessa.
Haastakaa aikuiset toisianne kirjan ääreen ja mallintakaa lukijuutta lapsille. Kootkaa päiväkoteihin iltasatukirjahyllyjä, joiden kautta kirjat kiertävät kodista toiseen ja lapset alkavat suositella kirjoja luettavaksi. Jatkakaa lapsen kanssa luettuja tarinoita draaman, maalaamisen, kehon äänien, musisoinnin ja oman kuvaamisen parissa. Keskustelkaa luetusta ja pohtikaa ääneen juonta, hahmoja ja tapahtumapaikkoja. Antakaa mielikuvituksen lentää. Tukiessanne lapsen lukijuutta annatte hänelle erinomaisen aineettoman perinnön. Sen avulla hän ratkaisee ongelmia, jäsentää kokemuksiaan ja tunteitaan ja etsii toimivaa vuorovaikutusta eri tilanteissa. Siinäpä meille jokaiselle elämän eväitä – tartutaan siis kirjaan!