Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto lukee iltaisin saadakseen ajatukset irti työstä. Myös lapsille lukeminen kuuluu jokaiseen päivään.
Timo Koiviston lapsuudenkodissa lukemista arvostettiin, kotoa löytyi paljon kirjoja ja lapsille luettiin joka ilta. Perheen kolme poikaa opetettiin jo varhain lukemaan ja Timo Koivisto lapsuusmuistoihin kuuluukin, kuinka äidinkielen lehtorina ja lukion rehtorina työskennellyt isä opetti häntä Aapisen avulla. Omat lapsuuden suosikkikirjat olivat S.E. Hintonin seikkailukirjat ja Koivisto muistelee myös sitä, kuinka äiti luki hänelle jännittävää Ruohometsän kansaa. Ensimmäinen luettu aikuisten kirja teki vaikutuksen, kun Koivisto luki Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. – Olin silloin ehkä 8. tai 9. luokalla ja se oli vahva kokemus. Ajattelin, että voiko tämmöisiäkin kirjoja olla olemassa.
Lapsuudenkodin lukuympäristö on siirtynyt myös Timo Koiviston oman perheen käytännöksi. – Luemme joka ilta nuoremmalle pojallemme, joko minä tai vaimoni, hän kertoo, – joskus 10-vuotias poikani lukee meille, mutta joka tapauksessa lukeminen kuuluu jollain tapaa jokaiseen iltaan.
Myös omalta yöpöydältä löytyy aina jokin kirja, tällä hetkellä Tommi Kinnusen Pintti-kirja lähenee loppuaan, sitä ennen Koivisto luki suosikkikirjailijansa Jari Tervon teoksen Aamen. Koivisto kuvaileekin itseään aktiiviseksi lukijaksi ja lukemista toimivaksi tavaksi rentoutua iltaisin ennen nukkumaan menoa. Isänpäivälahjaksi on paketissa odottamassa kirja, ja jos lukeminen meinaa loppua, niin Koivisto vierailee kirjastossa. Sieltä on löytynyt kirjoja myös lapsille luettavaksi.
–Parhaat lastenkirjat ovat sellaisia, jotka ovat itsestäkin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjoissa ja Mauri Kunnaksen kirjoissa on huumoria ja oivalluksia, jotka viihdyttävät lukijaakin. Hyviä lastenkirjoja on kiva lukea, koska niistä aikuinenkin saa jotain.
Jokailtainen lapsille lukeminen vaatii päätöksen, josta ei Koiviston mukaan tingitä. Joskus se voi olla hankalaa arjen kiireen keskellä, mutta aina luetaan edes vähän. –Puuduttavinta lukeminen on ollut silloin, kun lapset halusivat, että luetaan joka ilta samaa kirjaa, jonka lapsi osasi jo ulkoa! Silloin oli välillä haastavaa jaksaa lukea, Koivisto kertoo.
Mutta siitä huolimatta Timo Koivisto luki. Se, että lukeminen on kuulunut niin kiinteästi Koiviston perheen arkeen, on taannut myös perheen pojille lukuinnon. Kiinnostava kirja saattaa viedä voiton jopa sähköisistä houkutuksista kuten videopeleistä tai YouTubesta. Lapsille luettavat kirjat valitaan mielenkiinnon mukaan, ja niiden pohjalta onkin käyty paljon keskusteluja.
Äidinkielen ja lukemisen merkitys on Timo Koiviston mukaan ehkä vaikea hahmottaa lapsuudessa ja nuoruudessa, hänelle asian tärkeys kirkastui opiskellessa juristiksi. –Oman uran kannalta äidinkielen hallitseminen on kaiken A ja O. Luen työssäni paljon erilaisia tekstejä. Opiskellessani juristiksi ymmärsin, että juridiikkahan on täyttä äidinkieltä. Täytyy ymmärtää lukemaansa, osata tuottaa perusteltuja tekstejä ja argumentoida asiansa sanallisesti. Timo Koivisto toivookin pojistaan kasvavan aktiivisia ja kriittisiä lukijoita.
Nykymaailmassa tulee osata tunnistaa myös virheellinen tieto eli olla kriittinen lukija, joka ymmärtää ja sisäistää lukemansa.
Lukemiselle Koivisto antaakin monia merkityksiä. Rauhoittumisen ja yhteisen vuorovaikutuksen lisäksi hän pohtii lukemisen tärkeyttä esimerkiksi mielikuvituksen kehittymiselle ja oman äidinkielen omaksumiselle. Äidinkielen merkitys korostuu hänen mukaansa myös vieraita kieliä opetellessa.
Itse Timo Koivisto toivoisi ehtivänsä lukea nykyistä enemmän. Hänelle joulu- ja kesälomat tarkoittavatkin sitä, että on aikaa tarttua dekkariin ja lukea rauhassa, jopa päiväsaikaan.